Espanjan Baskimaan älykkäät kylät vierailumme kohteena

Upeat vuoristomaisemat ja syksyiset merituulet hellivät opintoretkeämme 15.-18.11.2023 Espanjan Baskimaalle. Opintomatka oli osa kansainvälistä ”Smart Villages” -hanketta, jossa oli mukana toimijoita Leader Pohjois-Satakunnan alueen lisäksi Puolasta ja Irlannista.

”Smart Villages” suomennetaan ”Älykkäät kylät” -konseptiksi. Älykkäisiin kyliin halutaan panostaa Euroopan Unionissa uudella ohjelmakaudella vastapainoksi Smart Cities-ilmiölle. Älykkyys on laaja käsite, joka pähkinänkuoressa tarkoittaa esimerkiksi kykyä oppia uutta ja soveltaa oppimaansa ongelmien ratkaisuun kestävästi. Haettuja ratkaisuja, kokeiluja ja malleja voidaan käsitellä niin taloudellisesta näkökulmasta, sosiaalisista katsantokannoilta, ekologisesta kestävyydestä kuin kulttuurinkin painopisteestä.

Millaista on elämä Baskimaan maaseudulla?

Espanjan autonominen Baskimaa on reilun kahden miljoonan ihmisen asuttama alue, jonka pinta-alasta n. 70% on maaseutua alueen kolmiportaisen luokittelun mukaan ja katsotaan näin ollen maaseuturahoituksen piiriin. Alue on hyvin vihreä, sillä 55% pinta-alasta on metsämaata. Alueella puhutaan omaa kieltä baskia espanjan kielen rinnalla.

Smart Villages -hankekumppanimme oli laatinut kahden päivän täyden matkaohjelman näyttääkseen meille mahdollisimman laajasti alueensa monipuolisuuden, kehitystoiminnan saavutuksia, elinkeinoelämää sekä matkailun helmiään. Vierailimme niin vuoristokylissä kuin kaupunkien läheisellä maaseudulla kuin merenrantakohteissa. Tutustuimme mm. viininviljelyyn ja -valmistukseen, siiderinvalmistukseen, yhteisökeskukseen, etätyöhubiin, vanhusten päivätoimintaan ja jugurtinvalmistukseen.

Baskimaalla kunnat ovat meidän mittapuusta katsoen pieniä. Toisaalta kunnilla ei ole sellaista tehtävämäärää kuin meillä, sillä mm. koulutus, työllisyyspalvelut ja terveydenhuolto hoidetaan maakuntatasolla. Jopa 100 asukkaan kylissä on omat pormestarinsa hallintoineen. Vierailimme mm. Orexan vuoristokunnassa, jossa kunta itse pyörittää mm. ravintolaa, kyläkioskia ja kahvilaa. Näiden palveluiden tukemiseen on saatu Leader -rahaa, jonka myöntöperusteet kuulostivat hieman meillä Kyläkauppatukea muistuttavalta tukimuodolta. Tukea oli kuitenkin saatu paljon suuremmilla prosenteilla, mitä meillä on koskaan myönnetty. Liiketoiminnallisesti tuollaisten palveluiden tarjoaminen kylässä olisi ollut kuitenkin mahdotonta. Kylä sai vuosittain n. 200 000 euron budjetin, josta valtuusto päätti käyttökohteet. Rahoitusta tuplattiin usein hanketoiminnalla.

Ihmisiä tutustumassa vanhusten päiväkerhotoimintaan
Kuntien vastuulla on valaistus, hautausmaat, jätehuolto, yleinen siisteys, juomavesi ja jätevesi, teiden hoito ja kulkumahdollisuudet sekä ruoan ja juoman riittävyys. Näiden lisäksi itse päätetään mitä halutaan edistää. Orexassa on tällä hetkellä 70% energiaomavaraisuus, jota aiotaan kasvattaa kohti sataa seuraavien vuosien aikana pääosin aurinkoenergiaa hyödyntäen. Kuvassa Elvillar kunnassa meille esitellään kehityslistalla olevaa vanhusten päiväkerhotoimintaa.

Viljelijöiden vanheneminen ja maatilojen lopettaminen puhuttavat

Kuten meillä Suomessakin on Baskimaalla tahto saada kotimaista lähellä tuotettua ruokaa pöytään. Mutta samalla tavoin myös heillä viljelijät vanhenevat eikä jatkajia tiloille löydy. Baskimaalla vuoristoalueilla myös maatilan pitäminen on erityisesti hankalaa maaston vuoksi. Maa on myös kallista, joten ostamalla sitä maanviljelykseen on kannattavuus vaikeaa. Hieman retkellä ehdimme kuulla, millaisia suunnitelmia Baskimaan Leader -toiminnalla on alkavalla ohjelmakaudella. Strategia on vielä tekeillä, mutta heillä painotus tulee olemaan yrityselämän ja yrityksien tukemisessa erityisesti työvoiman saatavuuden osalta.

Ei vapaaehtoistoimintaa

Niin meillä kuin Puolassa ja Irlannissa näimme vahvoja esimerkkejä siitä, miten kansalaistoiminta tai vapaaehtoistoiminta on tuonut kotiseudulle. Millaista vahvuutta, vaikuttavuutta ja kilpailuetua on voitu tätä kautta saada aikaan. Baskimaalla vastaavaa vapaaehtoistoimintaa ei ole tai se on hyvin paljon vähäisempää.

Miksi näin? Osa syy on juurikin pienten kuntien olemassaolo ja niiden saamat toimintatuet. On opittu siihen, että tätä kautta saadaan palvelut alueelle hoidettua. Vapaaehtoistyöhön on sen loputtu yhä vaikeampi päästä takaisin. Baskit miettivätkin, miten voisivat tässä tulevaisuudessa onnistua. Tämä on meille hyvä oppi, jaksetaan tukea jatkossakin monin eri tavoin meidän aktiivisia vapaaehtoisia heidän arvokkaassa työssään! Ei ole varaa menettää heitä!

Kolme esimerkkitarinaa alueen helmistä

Älykkäisiin kyliin ja maaseutuun kuuluu vahvasti myös turismi ja omaleimaisten vierailukohteiden vaaliminen. Yksi ehdoton erikoisuus Baskeilla oli Salt Valley eli yli 6500 vuotta toiminnassa ollut suolakaivos, jonka suolan kehuttiin olevan maailman parasta. Vakuutena näytettiin listaa Michelin tähtikokeista, joilla omat jatkuvat suolatilauksessa voimassa. Kaivoksen tarinaan saimme opastetun kierroksen. Opastuskeskuksessa on hyödynnetty virtuaalitodellisuutta rakentamalla opastus menneisyyteen virtuaalilasien kautta katsottavaksi. Tässä kehitystyössä oli hyödynnetty Leader-tukea.

Suolakasa valmiina säilöön vietäväksi
Suolakaivokselta saadaan kolmea eri tuotetta; ”suolakukkia”, normaalia suolaa ja nestemäistä suolaa. Tietenkin valmiiksi on myös tehty erilaisia suolasekoituksia opastuskeskuksen myymälään. Suolan ”viljely” on edelleen pitkälti samoin menetelmin kuin miten roomalaiset sen kehittivät.

Vuoristoalueen luonnonpuistot houkuttelevat turisteja ja korona-aikaan siellä (kuten meillä) koettiin ihan ryntäys. Aiheelliseksi tuli pohtia turvallisuuden parantamisesta, kävijädatan parempaa saatavuutta ja käyttäjäystävällisyyttä. Tehtyjen kehitystoimien kautta nyt puistosta saa mm. säätutkan avulla reaaliaikaisen säätilan kerrottua retkelle tulijalle, metsäpalovaroitinjärjestelmä hälyttää tulipahon uhatessa, kävijälaskurit porteilla rekisteröivät tulijat, sateliitit takaavat nettiyhteyden yhä paremmin ja roskapöntöt on varustettu tunnisteilla niiden tyhjennystarpeen tietämiseksi. Myös parkkipaikoilla on tunnisteet kertomassa, mitkä ruudut ovat tyhjinä. Tällä hetkellä tieto menee vain huoltoyhtiölle, mutta jatkossa tarkoitus on tulla asiakkaidenkin saataville. Et sitten turhaan aja täydelle parkkipaikalle retkelläsi.

Invaparkkiruutu
Vaikuttavimman vierailukohteen teki tällä kertaa Logikalinen puhelinkeskus sosioekonomiseen vaikutuksineen. Pienessä n. 300 asukkaan Abaltzisketan vuoristokylässä toimii yli 100 työtekijää työllistävä puhelinkeskus, jossa palvellaan kuudella eri kielellä asiakkaita kellon ympäri. Asiakkaina on niin kansallisia kuin kansainvälisiä yhtiöitä sekä julkisia toimijoita.

Toimintaa on ollut jo 25 vuoden ajan ja laadukas palvelu on mahdollistanut kasvun. Yritys jopa veti vuonna 2015 ilman mitään tukia valokuidun kylään toimintansa tehostamiseksi. Koronan tullessa oltiin jo valmiina kun muut kärvistelivät huonojen yhteyksien kanssa. Nyt jo työvoiman saatavuudessa koetaan haasteita.

Yritys panostaa myös merkittävin osin kotiseutunsa kehittämiseen. Tulevaisuudessa tarkoitetulla yhä vahvemmin olla mukana lisäämässä alueen kestävyyden parantamista, maaseutuympäristön elämän säilyttämistä, vaalii paikalliskulttuuria ja baskin kieltä. ”Yhteisö oli mukana kannustamassa ja auttamassa meitä aikanaan alkuun. Me haluamme olla nyt antamassa tukea takaisin.”

Mies pitää powerpoint esitelmää

Hankematka oli viimeinen vierailu kumppanialueilla ja kotimaan toimetkin alkavat olla loppuraporttia vaille valmiina. Espanjassa oli selkeästi paljon enemmän pystytty rahoittamaan hankkeita, joissa hyödynsaajina oli sekä yritykset ja yksityiset toimijat yhdessä, kuin mitä meillä on ollut. Maaseudun haasteet ovat melko samanlaisia kuin meilläkin vaikka puitteet ovatkin hyvin erilaisia. Omavaraisuus, lähiruoka ja energia-asiat olivat pinnalla jokaisessa vierailukohteessa. Ne ovatkin hyvin älykkäitä keskustelunaiheita. Nyt ja tulevaisuudessa.

Espanjan vuoristoteillä mutkitellut,
hankeneuvoja Leena
ps. Blogin kansikuvaksi yritin saada kuvaa tällä kertaa lampaasta, joita alueella runsaasti. Lampaat eivät jyrkillä vuoristorinteillä halunneet kuitenkaan kameralleni poseerata. Mentiin sitten jugurttituotannon lehmällä, paikallisilla ”lapinlehmillä”, jolle kamera ihan maistui!