Osaamme monia asioita, mutta jostain syystä meillä on tapana vähätellä osaamistamme ja pitää sitä ns. vakan alla. Aivan turhaan! Rohkeasti vaan osaaminen esiin ja jakamaan sitä myös muille! Onko kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty?

Kotiseutuyhdistyksessä Jämijärvi-Seurassa tällainen ilmiö oli jo tunnistettu vuosien saatossa, kun osallistuttiin paikkakunnan joulu- ja kesälehtien tekoon. Juttuvinkkejä erilaisista paikallisista osaajista tuli useimpia, mutta heidän suostuttelunsa itse juttuun oli hankalaa. Mitä asialle voisi tehdä? Miten rohkaista paikallisia asiantuntijoita astumaan rohkeasti estraadille?

Leader -hanke rohkaisun välineenä

Tämä ajatus oli yksi Jämijärvi-Seuran kansainvälisen Leader -hankkeen ”Living Country Heritage” taustatarpeista. Houkuttelukeinoksi kokeiluun valikoitui kotiseutuperinteestä ja paikallisista helmistä nouseman toiminnan kehittäminen erilaisten kurssien järjestämisen muodossa. Kurssit osoittautuivat olevan oppimistilaisuuksien lisäksi hyväksi tavaksi rohkaista.

Hankkeen aikana järjestetään ostopalveluna hankittujen asiantuntijoiden kanssa erilaisia kursseja ja työpajoja. Niissä opitaan jo kotiseudun tarinaa ja herätellään perinteitä, mutta samalla yritetään houkutella paikallisia järjestämään omasta osaamisestaan vastaavia pop up kursseja.

Matala kynnys on avain. Et sitoudu vuosikausiksi mihinkään vaan projektiluontoisesti tuot osaamistasi esiin ja jaat oppimaasi myös muille. Teet arvokasta työtä kotiseutusi hyvinvoinnin ja kehittämisen eteen omien resurssiesi mukaan.

Hankkeen aikana työ saatiin alkuun, mutta voidaan jo nyt todeta, että ilman säännönmukaista aiheen esiin nostoa se ei jää henkiin. Jämijärvi-Seuran vahvuus oli kuitenkin tässä se, että yhdistys toteuttaa hanketta vapaaehtoistyöllä, joten aktivointi ei ole hankkeenkaan aikana palkatun työntekijän varassa. Tämä tukee jatkuvuutta, kunhan vaan aktiiviset toimijat jaksavat työtä jatkossakin tehdä. Toinen tukeva elementti oli se, että hanke oli noussut aidosti paikallisten ihmisten kiinnostuksesta ja tarpeesta.

Osaamista löytyy enemmän kuin arvaammekaan

Mitä kaikkea sitten on jo kokeiltu ja mitä saatu aikaan? Ruoka, mikä ihana tekosyy! Tämä oli toimiva houkuttelukeino ja sai liikkeelle monia osallistujia. Sitä suosittelemme muidenkin kokeilemaan! Ruokakursseille olisi ollut useasti enemmänkin halukkaita, mutta tila rajoitti osallistujamäärää.

Pääpaino osallistujissa oli naisissa, mutta kuusi miestäkin on saatu mukaan aktivoitua. Ja heistä jopa yksi lupautunut jo kurssin pitäjäksikin! Ruokakursseja meille piti sekä Hämeen-Pirkanmaan Marttojen asiantuntija Marja Vehnämaa kuin Lounais-Suomen Maa- ja Kotitalousnaisista Anna Kari ja Janita Kylänpää. Vapaaehtoisina kursseja on jo pitänyt kotijuustonteosta, kakonleivonnasta ja Lasse Pihlajamaa -resepteistä paikalliset Riitta Mäkelä ja Leena Saloniemi apukokkeineen.

Ruokakurssien lisäksi on kokeiltu kotiseutuiltoja, joissa jonkin teeman mukaisesti nostetaan esiin jotain kotiseutuarkiston aarretta. Suositumpia on ollut elävän kuvan näytökset, vaikka pienemmältä osallistujajoukolta lehtileikeillassa saatiin eniten tarinoita ja muistoja esiin. Saataisiinko jossain välissä joku esittelemään oman kotialbuminsa tallenteita tai kotivideoita?

Uusien asukkaiden ”tutustu Jämijärveen” -ilta veti kirjastolle 20 henkeä, joka oli tosi positiivinen yllätys. Paikallisen musiikkineuvoksen Lasse Pihlajamaan musiikillinen kotiseutuilta toi osallistujia kauempaakin, sillä tilaisuudesta kerrottiin myös harmonikkaliiton kanavissa. Ja meidän esimerkkimme innoitti Ikaalislaiset järjestämään vastaavia teemailtoja!

Aito kiinnostus kasvattaa onnistumista

Mistä sitten tällaisia muita pop up kursseja/pientapahtumia voisi järjestää? Paikallisopastus (tätä on jo tehty), puutarhanhoito ja hyötykasvien viljely, askartelua ja muut kädentaidot (keramiikkaa meillä jo olikin lyhyt kurssina), kotimuseoiden avoimet ovet, keräilyharrastusten esittelyt vaikka kirjaston näyttelytilassa (meillä oli hankkeen aikana pukuompeluharrastajan tuotoksia esillä), veneretki Jämijärvelle, marjastus ja sienestysopastukset, yhteiset pyörälenkit, tanssin opetusta yms. Eihän tässä ole kuin mielikuvitus rajana. Osan voi jopa toteuttaa yhteistyössä kansalaisopistojen kanssa. Vaatii enemmän suunnitelmallisuutta, mutta silloin ei mene täysin talkoiluksi. Järjestävällä taholla ei ole niin väliä, tärkeintä on, että järjestetään.

Meillä hankkeessa punainen lanka oli kotiseutu, sen perinteet ja paikalliset erikoisuudet, mutta inspiraationa voi olla ihan hyvin yhteiset kiinnostukset kohteetkin. Tästä esimerkki Hämeenkyröstä, jossa joukko Harry Potter -faneja alkoi järjestää kirjastolla Potter -tapahtumaa. Pienimuotoinen kokoontuminen on paisunut, mukaan on tullut uusia vapaaehtoisia ja nyt tapahtuma vetää jo 500 henkeä tuona iltana kirjastolle. aika hienoa pienessä maaseutukunnassa!

Miksi vastaavaa kannattaisi kokeilla omalla kotiseudullasi?

Yhteenvetona todettakoon. Pienillä teoillakin saadaan suuri merkityksiä. Oman osaamisen jakaminen ei vaadi esiintymislavaa, täydellistä asiantuntijuutta tai suurta yleisöä. Se vaatii vain hetken rohkeutta ja ympäristön, jossa kokeilu on sallittua. Kun ihmisille annetaan tilaisuus kertoa omasta osaamisestaan omalla tavallaan, syntyy toimintaa, joka vahvistaa sekä yksilön että koko yhteisön hyvinvointia.

Samalla tällainen toiminta madaltaa kynnystä osallistua, tuo uusia ihmisiä yhteen ja rakentaa kotiseudun veto- ja pitovoimaa tavalla, johon harva suuri hanke yksin pystyy. Kaikki eivät halua sitoutua pitkäksi aikaa, mutta moni on valmis antamaan osaamisensa hetkeksi. Ja joskus juuri se yksi ihminen, yksi kurssi tai yksi ilta riittää käynnistämään jotain pysyvämpää. Kotiseudun hyvinvointi rakentuu lopulta ihmisistä. Sinun osaamisesi voi olla juuri se pala, jota joku toinen tarvitsee. Mikä olisi se sinun osaamisesi/ideasi, jolla ilahduttaa ja innostaa muita? Kaikki rohkeasti mukaan oman kotiseutumme kehittämiseen!