Yhdeksän kuntaa, kymmeniä tapahtumapisteitä ja satoja kilometrejä syyskuisessa maisemassa. Tapahtumakoordinaattorit kiersivät lauantaina 13.9.2025 yhden päivän aikana koko Pohjois-Satakunnan ja Luoteis-Pirkanmaan – Merikarvian joen kuohuista Jämijärven bingoiltaan. Tämä on kertomus siitä, millaisena Ihana kamala maaseutu -asumisen tapahtumapäivä näyttäytyi meille maaseudun ytimestä.
Ihana kamala maaseutu -asumisen tapahtumapäivää oli rakennettu useampi kuukausi yhdessä yhdeksän kunnan ja Verkostosta vetovoimaa -yhteistyöhankkeen kanssa. Olimme hanketyöntekijöinä laatineet markkinointimateriaaleja, rekrytoineet tapahtumakohteita yhteiselle tapahtumakartalle ja koko yhtenäinen maaseutualue esittäytyisi päivän aikana, mitä upeammilla tapahtumapisteillä. Halusimme näin taustaorganisaatiosta käsin jalkautua kyseisenä päivänä kuntiin ja nähdä, mitä kaikkea elinvoimisilla maaseutukunnillamme on meille tarjota. Suunnittelimme reittimme niin, että ehdimme päivän aikana poiketa jokaisessa kunnassa ja poimimme aikataulusta reitin varrelle myös hyvin erilaisia kohteita. Tervetuloa mukaan!
Aamukahveja, kylänraittia ja tonttikampanjaa – Merikarvia, Pomarkku ja Siikainen
Lähdimme liikkeelle varhain aamulla Merikarvialta. Aamu oli raikas, ja Merikarvianjoelta nousi syksyinen usva. Ensimmäinen pysähdys oli Lankosken Köffillä valtatie 8 varrella. Tästä nappasimme mukaan kahvit ja kunnon ruisleivät. Paikan päällä leivotut munkitkin näyttivät herkullisilta ja tapahtumapäivänä myös kesän viimeiset pehmikset olisivat olleet tarjouksessa. Myöhemmin iltapäivästä Lankoskella oli Kahvimyllyllä ohjelmassa myös sieniretki lähimetsään. Ruissarin voimin kuitenkin lähdettiin liikkeelle ja valtatietä pitkin kohti Pomarkkua.
Kuntasloganinsa mukaan parhaana kotipaikkanakin tunnustautuva Pomarkku oli valmiina tapahtumapäivään ja pienen kunnan karttaan olikin täytetty jos jonkinlaisia tapahtumapisteitä. Vain muutamia mainitaksemme, vierailijoilla oli mahdollisuus päästä järvipelastusseuran kyydissä veneretkelle Isojärvelle, partiolaisten kanssa lettujen paistolle ja paikalliseen asumiseen tutustumalla juuri valmistumassa olevaan hirsikotiin. Ainutlaatuinen pomarkkulainen elämys on vanhalla rautatiellä resiina-ajelu ja sinne päätimme suunnata ensimmäisenä. Oli aamuvarhainen vielä, joten itse ajelulle emme vielä päässet, mutta kuivaharjoittelua suoritimme juna-aseman varikolla. Noormarkku Pomarkku Sydänyhdistyksen järjestämänä Elämysrautatiellä oli myöhemmin päivällä tarjolla makkaranpaistoa, munkkikahvit ja sydänpiirin järjestämä luento Sydänmielellä.
Jatkoimme matkaa upeaa Pomarkun kylätietä pitkin. Sen varrella on vanhoja rakennuksia ja kivisilta, ja maisema on tunnettu viehättävyydestään. Poikkesimme Pomarkun kirkonkylän koululle kurkkaamaan, miltä maalaiskoulun lauantaipäivä näytti. Piha-alueella oli liikuntatunti menossa ja mukaan olisi päässyt pelaamaan pesäpalloa. Kouluilla ja päiväkodeilla oli päivän aikana merkittävä rooli, sillä jokaisessa kunnassa oli avoimia ovia, joissa pääsi tutustumaan maaseutukuntien koulujen toimintaan.
Pomarkusta lähdimme ajelemaan kohti Siikaista. Matkan varrelle osui Galleria Kerimannin tienhaara, jossa poikkesimme nappaamassa kuvan kehyksissä. Galleria Kerimannissa on esillä kuvataiteilija Sirpa Ojalan sekä valokuvaaja Pentti Ojalan töitä. Tapahtumapäivänä kävijät saivat myös itse osallistua yhteisen taideteoksen, Minun maaseutuni, maalaamiseen.
Siikaisten keskustassa tapahtumapäivän valmistelut olivat jo täydessä käynnissä ja SiikaParkissa meitä oli vastassa kunnanjohtaja Heli Kaskiluoto. Kunnan infopisteellä pääsi tutustumaan kunnan toimintaan ja keskustelemaan viranhaltijoiden kanssa. Päivän aikana oli mahdollista kommentoida myös työn alla olevaa kuntastrategiaa. Siikainen oli julkaissut myös tonttiarvonnan, johon ehtii osallistua vielä vuoden loppuun asti. Tonttiarvonnan kohteena on Pyypolulla sijaitseva tontti, johon voittaja voi rakentaa loma-asunnon lähelle Siikaisjärven rantaa luonnon keskelle. Näin ollen kävimme totta kai kuvauttamassa myös itsemme tonttikyltin vierellä. Tulisiko meistä siikaislaisia?
Tapahtumapäivänä myös kuntiemme kylät olivat aktiivisesti järjestämässä kylätapahtumia. Yksi näistä osuikin täysin matkallemme ajellessamme Siikaisista kohti Kankaanpäätä. Sammin kyläyhdistys järjesti perinteiset traktorien mäkivetokisat ja aamupäivästä ennen puolta päivää tapahtuma-alueella olikin jo kuultavissa monenlaista pörinää ja pärinää. Kisapaikalla oli runsaasti talkoolaisia, traktoreita, nuorten bändi esiintymässä ja lapsille pomppulinna. Myöhemmin saimme tiedon, että tapahtuma rakentui yli 100 talkoolaisen voimin ja lipunostaneita vierailijoita yli 1200. Hienoa, että talkookulttuuri elää täällä vahvana!
Taidetta, burgereita ja markkinoita – Kankaanpää, Karvia ja Kihniö
Kankaanpään tapahtumakirjo näyttäytyi hyvin mielenkiintoisena, sillä ohjelmassa oli yleisurheilun seuracup-kilpailuja, ohjattuja luontohetkiä, leffaelämyksiä, lähiruokaa ja tietysti taidetta. Me poikkesimmekin taideyhdistyksen ylläpitämässä Kankaanpään galleriassa, jossa oli vaihtuvana näyttelynä esillä Kuvaseura Pikselin Minun luontoni -näyttely. Gallerialta on helppo myös lähteä kiertämään Kankaanpään taidekehän teoksia, joita löytyy kaupungista yhteensä yli 120.
Seuraavaksi reittimme johdatti meitä kohti Karviaa. Valtavat sipulipellot tulivat vastaan lähellä Karvian keskustaa ja emme voineet olla pysähtymättä nappaamaan pari kuvaa tästä. Karviassa vierailijat pääsivät päivän aikana taiteilemaan pastelliväreillä Moon Karviasta -myymälässä, tutustumaan kotiseutumuseon aarteisiin jopa 1600- ja 1700 -luvuilta, ja ihailemaan Anne Mattilan teoksia Annen taidekahvilassa. Hanketiimi suuntasi Karviassa kokeilemaan ainutlaatuista elämystä, Alvarin leipomon taikinapyttykarusellia. Vellikellontiellä sijaitsevassa leipomossa on itsepalvelupuoti, josta löytyy leipurin yllätyksiä ja paikallisia tuotteita ympäri vuorokauden. Itsepalvelupuodissa on myös käytöstä poistettu taikinapytty, jonka kyytiin voi istahtaa ja pyttyä voi myös soittaa äänimaljan tavoin. Hui, sitä vauhdin hurmaa!
Nälkä alkoi kuitenkin jo ilmoitella itsestään, ja onneksemme matkan varrelle osui Käntynmäen kyläkauppa, jossa pihalle oli pystytetty grilli ja valmistumassa oli herkullisia burgereita. Yli sadan vuoden historiaa kantava kyläkauppa elää kuitenkin täysin nykypäivässä ja vakiasiakkaita käy molemmin puolin maakuntarajaa. Kyläkauppa ei ole pelkkä elintarvikekauppa vaan kaikkea, mitä asiakas kysyy, pyritään toimittamaan, vaikka sitten kotiinkuljetuksella. Jälkkäriksi nappasimme vielä jäätelötötteröt ja jatkoimme matkaa kohti Kihniötä.
Neva-Lylyn luontoreitti, laavut ja avoin sauna olisi osunut matkallemme, mutta epäilimme, että saunan lauteille istuessa unohtuisi työmurheet ja rentoutuisimme niin, että matka jäisi kesken. Näin painoimmekin kaasua ja suuntasimme seuraavaksi Sattumankauppaan.
Sattumankauppa on vintageputiikki, josta löytyy kodintavaraa sekä vaatteita, vanhana ja uutena. Omistaja Hanna kertoi, ettei ollut ehtinyt laittaa mainoksia ulos, kun väkeä oli jo aamusta asti jonoksi asti. Tutkimme kaupan valikoimaa, ja Hanna kutsui meidät takahuoneeseen kahville ja keksille. Keskustelimme kaupan arjesta ja siitä, miten Hanna viihtyy maaseudulla perheensä kanssa. Hanna vinkkasi meille, että meidän kannattaisi poiketa melkein naapurissa sijaitsevassa Wallmaskin tehtaalla ja kahvit juotuamme suuntasimmekin sinne. Aivan Kihniön päätien varressa sijaitsevan rakennuksen alakertaan astuessamme, emme tahtoneet uskoa silmiämme. Wallmask Oy valmistaa jääkiekko-, maahockey ja salibandymaalivahtien maskeja suoraan Kihniöstä maailmalle ja näitä oli kerättynä näyttelyluontoisesti esille maskitehtaan tiloihin. Paikan päällä itse yrittäjä Petri kertoi, että hän aloitti yritystoiminnan sivuhommana 1990-luvulla oman jääkiekkoharrastuksensa myötä, kun hän ei halunnut ostaa kalliita maskeja. Vuonna 2000 hän ryhtyi päätoimiseksi yrittäjäksi, ja yritys valmistaa nykyään kilpavarusteita ammattilaisille ja harrastajille. Oli hienoa nähdä, miten kihniöläisestä ”kellariyrityksestä” lähtee maskeja suoraan kansainvälisille pelaajille saakka.
Ohjelmamme mukaisesti suuntasimme seuraavaksi Kihniön sadonkorjuumarkkinoille, jotka järjestettiin Nerkoon metsästysmajalla. Markkinatunnelma ja haitarinsoitto kaikui korviin heti auton oven avattuamme. Päärakennuksessa paikalliset Martat tarjosivat sadonkorjuulounasta. Tapasimme markkinoilla Kihniöön saapuneita asumiskokeilijoita ja Suomen kylien kehittämisasiantuntijan Johanna Niilivuon.
Museoelämyksiä, kesäkurpitsoja ja bingoa – Parkano, Ikaalinen ja Jämijärvi
Kihniöstä jatkoimme Parkanoon, jossa pysähdyimme Karhunmäen Militaria-museolla. Yksityisen henkilön keräämä museokokoelma oli vaikuttava ja sisälsi paljon sota-ajan käsiaseita, puhdetöitä ja kalustoa eri maista. Tapahtumapäivänä Militaria-museon avoimet ovet olivat houkutelleet vierailijoita parin tunnin aikana yli sata henkeä.
Päivä alkoi olla jo pitkällä, mutta ehdimme hyvin iltapäivästä tutustumaan vielä Ikaalisiin paikalliseen asumiseen. Pääsimme vierailulle Käräjätupana tunnettuun taloon, joka on rakennettu vuonna 1864 Vanhaan Kauppalaan. Rakennus toimi alun perin Tuomarintalon talousrakennuksena, mutta se muutettiin asuinkäyttöön 1900-luvun alkupuolella. Talo on säilyttänyt vanhat kakluunit ja ikkunat, ja omistaja on aloittanut sen kunnostuksen. Hän kertoi muuttaneensa Ikaalisiin muutama vuosi sitten ja esitteli kotiaan uuden tulokkaan näkökulmasta.
Ikaalisissa pysähdyimme lähtiessämme vielä Änkön tilalla, jossa toimii itsepalvelumyymälä ja kasvimaa. Myynnissä oli tilan omaa naudan-, mangalitzasian- ja kaninlihaa sekä kasvimaalta nostettuja perunoita, sipuleita, kurkkuja ja kurpitsoita. Nappasimme itsepalvelukasvimaalta kotiin viemisiksi isot kesäkurpitsat ja punasipuleita. Maksu tapahtui kätevästi MobilePaylla pellon reunassa olevien ohjeiden mukaisesti.
Jämijärvellä päivä alkoi kääntyä illaksi. Paikallisessa pubissa järjestettiin kunnanjohtajan bingo, joka keräsi tuvan täyteen kuntalaisia. Palkintoina oli paikallisia tuotteita, antiikkiesineitä ja kirjoja. Tapasimme täällä myös Jämijärvelle saapuneet asumiskokeilijat, jotka pääsivät heti viikkonsa aluksi mukaan paikalliseen rennon iloiseen tunnelmaan. Kun ilta hämärtyi, bingo vaihtui paikallisessa pubissa karaokeksi ja me palasimme takaisin Merikarvialle. Päivän viimeinen pysähdys oli Koivuniemen Herran farmilla, jossa järjestettiin perinteiset lavatanssit. Tanssilattia oli täynnä ja tunnelma iloinen. Teimme vielä viimeisen someraportin illan tansseista ja jäimme hetkeksi seuraamaan meininkiä. Oli mukava päättää päivä musiikin ja naurun sävyissä.
Kamalan ihana kiitos – Maaseutu näyttäytyi elinvoimaisena
Päivän aikana kiersimme yhdeksän kuntaa ja kymmeniä tapahtumapisteitä. Jokaisessa kunnassa oli omat vahvuutensa, ja kaikkialla meidät otettiin lämpimästi vastaan. Kävijöitä oli runsaasti, ja tapahtumajärjestäjät kertoivat päivän olleen onnistunut. Moni harmitteli, ettei ehtinyt kaikkiin kiinnostaviin kohteisiin – mutta se on hyvä merkki.
Meille päivä oli täysi. Ajoimme pitkän matkan, tapasimme paljon ihmisiä ja näimme, miten erilaisia tapahtumia, tiloja ja tarinoita maaseutu pitää sisällään. Monessa paikassa tapahtumat perustuivat talkootyöhön, ja se näkyi ja tuntui. Päivä osoitti, että elävä maaseutu syntyy ihmisten käsistä, ei julisteista tai kampanjoista. Yhdeksän kuntaa Pohjois-Satakunnassa ja Luoteis-Pirkanmaalla antoivat parastaan, ja voimme todeta päivän päätteeksi, että elinvoimaisuus näkyy ja kuuluu.
Lisätietoja
Ihana kamala maaseutu -asumisen tapahtumapäivän 13.9.2025 toteutti Leader Pohjois-Satakunnan hallinnoima Verkostosta vetovoimaa -yhteistyöhanke yhdessä kuntien kanssa. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama, ja hankeaika on 1.1.2024-30.6.2026. Mukana on yhdeksän kuntaa Pohjois-Satakunnasta ja Luoteis-Pirkanmaalta.
