Kun kutsuu kavereita kylään, herää taas itsekin huomaamaan kuinka hienoja paikkoja, innostavia ihmisiä, inspiroivia tarinoita ja projekteja meillä onkaan toteutettu. Tällä kertaa teemana oli erityisesti kotiseudun perinteet, erikoisuudet, vielä ehkä piilossakin olevat helmet. Kaikki Suomen kunnat ovat kauniita kesällä, mutta erottuakseen tarvitaan vielä jotain omaleimaista. Eikä omaleimaisuus pysy hengissä ilman ihmisiä vaalimassa sitä.
Jämijärvi-Seuran kansainvälisen Leader -hankkeen ”Living Country Heritage” kumppanit Ruotsista ja Latviasta olivat vierailulla alueellamme 1.-4.9.2025. Kun koko vierailuohjelma oli valmis, tuli retken alateemaksi myös toteamus ”joskus tarvitset vain yhden ihmisen”, sillä kohteissamme tapasimme huiman määrän talkoita oman kotiseutunsa elävöittämisen eteen tekeviä ihmisiä. Heillä on jokin rakas harrastus, intohimon tai kiinnostuksen kohde, joka on saanut heidät täysillä innostumaan. Ja kun joku oikein kunnolla innostuu, se tarttuu helposti seuraavaan ja voi synnyttää uusia hienoja projekteja. Eikä enää usein ollakaan enää yksin. Näin on jo monesti päässyt käymään.
Ikaalisissa pelimanniperinne, kansallispuku, Oma Tupa ja kylpylä pääsivät tällä kertaa framille
Ryhmää kierrättäneen Leenan lempihanke koko Leader -uran aikana on ollut Ikaalisten naisen kansallispuvun tarkistushanke. Löytyyhän siltä itseltään jo pukukin vaikkakin vasta lankoina! Kansallispukuhankkeen moottorina toiminut Helena Pesonen Ikaalinen-Seurasta oli pukeutunut itse hankkeessa laadittujen ohjeiden ja kaavojen avulla tekemäänsä Ikaalisten naisen pukuun, joka yksityiskohtineen herätti ansaittua ihastusta ja liudan kysymyksiä. Puku saatiin todellakin hankkeen avulla eläväksi ja Omalle Tuvalle lahjoitettu kansallispukunäyttely tukee kansallispuvun tarinaa Ikaalisissa.
Ikaalisten naisen kansallispuku esitellään kattavasti omilla nettisivuilla. Vieraita kiinnosti lankojen värjäyksen tekniikka tässä värien ilottelemassa puvussa.
Kimmo Mattila taas kertoi vierailijoille alueen pelimanniperinteistä sekä Harmonikkamuseon ja -liiton vaiheista Ikaalisissa. Musiikkia tietenkään unohtamatta. Ikaalisissa kun voi jopa opiskella oman soittimen rakennusta Saskyssa. Kimmon kanssa keskustelua virisi muun muassa siitä, miten valtion säästöt järjestöjen rahoituksessa vaikuttavat kulttuuriin, korona-ajan tuomat muutokset sekä vastuu kokoelmista. Kun jonkin eteen nähdään paljon työtä, tulee mukana myös vastuuta ja jatkuvia kustannuksia. Miten niiden kanssa selvitään hankerahoituksien yms. jälkeen?
Vieraat pääsivät tutustumaan myös Oman Tuvan näyttelyihin ja Matti Huusarin johdolla itse upean talon historiaan. Oma Tupa on hieno esimerkki siitä, miten huonokuntoinen talo voi vielä kokea uuden elämän. Ja kun seinät on korjattu, täyttyy se toiminnasta. No miten väliotsikon kylpylä tähän liittyy? Vieraat yöpyivät siellä ja vaikka ohjelma oli tiivis, ehtivät tutustua myös sen tarjoamiin palveluihin. Kylpyläkulttuurilla kun Ikaalisissa on myös pitkät perinteet.
Ennen Teituvan lounasta poikkesimme myös kauppakeskus Kompissa, tutustumassa millaisia ratkaisuja siellä on tehty tyhjien kauppapaikkojen elävöittämiseksi. Uusi ITE-näyttely oli mm. juuri rakentumassa.
Jämijärven omaleimaisuuden helmi on tietenkin Jämi
Jämijärvi-Seura halusi vierailleen näyttää muutakin kuin oman kuntansa esimerkkejä. Onhan täällä jo parastettu muualla toteutettujen hyvien ideoiden oppeja ja esimerkiksi tuo Ikaalinen on sitä meidän entistä emäkuntaa. Mutta kotikunnassa tietenkin vierailtiin Jämillä. Pari vuotta sitten uudistetussa Jämin Ilmailun Perinnehuoneen näyttelyssä Jämin historia on esillä hienosti pähkinänkuoressa. Sen avulla oli hyvä johdatella tarinaa nykypäivän Jämiin ja Geoparkkiin. Ilmailua ja luontomatkailua tiivisti yhdessä tarjoavaan alueeseen.
Jämin jälkeen poikettiin Rajalahden luomutilalla, joka on yksi Jämijärvi-Seuran tärkeistä yhteistyökumppaneista joka toinen vuosi järjestettävien ”Avoimien Pihojen” osalta. He ovat olleet aina mukana päivän ohjelmassa aina jotain uutta ja erilaista kehittäen. Tilalla järjestetään muutenkin kaikenlaisia pientapahtumia ja esimerkiksi lasten maatilapäiviä elävöittäen paikkakunnan vetovoimaa.
Ensimmäinen pääkierrospäivä päättyi Pääskyyn ja ruokakurssille. Onhan ne olleet jo tähän mennessä iso osa hankkeen toimenpiteistä. Vieraiden kurssin menu oli rakentunut jo pidettyjen kurssien parhaista paloista. Jämijärvi on edelleen vahvasti maatalouspitäjä, joten leipäjuusto oli vieraiden kokkauksen kohteena. Syksyn kasvimaiden sadosta oheen valmistettiin kahta erilaista kasvissosekeittoa. Riitta oli tietenkin leiponut aamulla meille kakkoa ja Siikaisten omaleimaisesta tuotteesta, havupuujuomasta” tehtiin alkudrinkki. Leena esitteli myös laajemmin vieraille Jämijärvi-Seuran hanketta ja kunnanjohtaja Aku Autio kuntaa. Kaikkialle kun ei ehditty nyt vierailulle. Voikin siis tulla uudelleen!
Pohjois-Parkanon kylä osaa yhteistyön
Toisena päivänä suunnattiin kylpylän aamu-uintien kautta Pohjois-Parkanon kylätalon vieraaksi. Mielestämme kylä on oivallinen esimerkki siitä, miten eri yhdistysten yhdistymisellä tai yhteistyöllä voidaan pitää yllä monipuolista ja ympärivuotista toimintaa kylissä. Vanha koulu on Leader -hankkeena remontoitu juhla-, harraste- ja kokoontumistilaksi. Naapuriin on metsästysseura tehnyt oman majansa, mikä täydentää aluetta saunatiloilla. Pihassa on lisäksi monenlaista aktiviteettia tarjolla. Tällaisen kokonaisuuden ylläpito kysyy laajasti jo sitten taas sitä talkootyötä oman kotiseudun eteen.
Geopark vilahteli useasti puheissa vierailun taustalla
Neva-Lylylle poikkesimme, jotta vieraat saavat myös esimerkin Geoparkin luontokohteista. Geopark kun Leader- alueellamme on uusimpia omaleimaisuuden ammentamismahdollisuuksia. Karvia on siitä jo ottanut runsaasti hyödykseen, joten siksikin Neva-Lyly sopi kohteeksi. Maisemien lisäksi erityisesti hämmästystä herätti alueella vapaassa käytössä oleva sauna ja että se on säilynyt ilkivallalta. No niinhän se on ja toivottavasti pysyy asia näin jatkossakin! Voiko taustalla vaikuttaa myös se, että paikka on tehty talkoilla?
Taiteiden Reitti on upea esimerkki hankkeen jatkuvuudesta
Sitten menimme jo Leader alueen rajankin yli Kauhajoelle Alpon Savannille, jossa Liisa Ruismäki esitteli Alpon upeaa taidetta sekä kokoelmaa hoitavan yhdistyksen nykytoimintaa. Kohde on osa Karvian ja Kauhajoen kunnissa kulkevaa Taiteiden Reittiä, jonka ympärille on rakentunut monia muita palvelujen tarjoajia brändin rakentamisen myötä. Nykyään on helppo suunnitelma jo useammankin päivän retki Karviaan.
Nälkä kurni jo vatsassa, joten kotiruokalounaalle poikkesimme Poikkitaiteilijoiden Tupateatteriin Saran Harrastekeskukseen. Vieraat vaikuttuivat yhdistyksen monipuolisesta ja omaleimaisesta kulttuuritoiminnasta. Karvian ITE-taiteen tarinaa oli hyvä esitellä Poikkitaitelijoiden markin kautta ja kertoa, kuinka heidän patsasperinteensä on ollut pohjana Jämijärvi-Seuran tämän kesän maalattujen kottikärryjen projektille. Yhdessä tekien kaikki on kaksin verroin hauskempaa!
ITE-taiteilija Sinikka Myllyviita esittelee tekemiään hahmoja.
Seuraava Karvian kohde oli Moon Karviasta Taitokeskus, jossa jatkoimme juttelua edelleen valtion säästötoimista ja niiden vaikutuksista maaseudulle. Muutokset toisaalta tuovat myös mahdollisuuksia ja pakottavat uudistamaan toimintaan. Uudet tilanteet eivät ole silti ole helppoja, kun omat kulut kuitenkin taustalla juoksevat koko ajan.
Vielä viimeisenä kohteena Karviassa tutustuimme kunnanjohtaja Tarja Hosiasluoman johdolla Kulttuurikeskus Skantzsiin, jonka malli on peräisin paikalla olleesta historiallisesti sotilaslinnoituksesta. Näin hyvä esimerkki, miten uuteen rakentamiseen voidaan ottaa viitteitä kulttuuriperinnöstä, vaikka uusi tarkoitus on aivan jotain muuta mitä esikuva olikaan.
Korsuretkillä lautaselle lähiruokaa
Vierailun kruunasi yhteinen illallinen seuran aktiivien ja kunnan edustajien kesken Korsuretkillä lähiruuasta ja riistasta nauttien. Vieläkin melko usein opintoretkillä tai kansainvälisten vierailijoiden käydessä meinataan istua omalla porukalla, mutta ei tällä kertaa! Ihanasti sekoitettiin väkeä pöytiin ja puhe virtasi. Seuraava opintoretki on edessä keväällä 2026 Latviaan, jossa teemassa näkyy mm. kartanoiden kunnostustyöt ym. rakennusrestaurointiperinne sekä myös paikalliset maut ja reseptit. Ruotsi syksyllä 2027. Mitähän uusia ideoita me sieltä saadaan? Vieraat kiittelivät kovasti ohjelmasta ja olivat erityisen vaikuttuneita juurikin tuosta talkootyöstä ja kotiseuturakkaudesta. Niin mekin ollaan!
