Moni paikallinen kehittämisidea syntyy sattumalta. Leader-toiminnassa mukana olemisen ja seuraamisen yksi parhaimpia etuja on, että kuulee hyvistä käytänteistä ja kokeiluista, mitä on tehty muualla Suomessa tai ihan muissakin Euroopan Unionin jäsenmaissa. Näistä voi poimia sitten hyödyllisiä kokemuksia ja ottaa omaan toimintaa sopivat helmet käyttöön. Aina ei tarvitse keksiä siis itse ideaa oman kotiseutunsa kehittämiseksi vaan parastaa muilta.

Kyläkummiajatuksen taustalla

Jämijärvi-Seuran Euroopan Unionin osarahoittamassa Leader-hankkeessa ”Living Country Heritage” haluttiin selvittää ja kokeilla, josko saataisiin houkuteltua paikallisia asukkaita kyläkummeiksi. Kyläkummi-konseptin historia juontaa juurensa perinteisiin kummi- ja tukisuhteisiin, joissa kokeneempi kyläläinen tai paikallinen toimija auttaa uusia tulijoita kotoutumaan. Kyläkummi-ajatus ei ole siis uusi, vaan pohjaa vanhaan käsitykseen yhteisöllisestä vastuusta ja naapuriavusta. Sen ydin ei ole ammattimaisessa palvelussa vaan luottamuksessa, vapaaehtoisuudessa ja paikallistuntemuksessa. Nykyisin kyläkummitoiminta on usein osa hankkeita, jotka pyrkivät houkuttelemaan uusia asukkaita maaseudulle, ja kummit auttavat esimerkiksi asumisessa, työnhaussa ja sosiaalisissa suhteissa.

Taustalla oman kummitoiminnan hahmottelussa Jämijärvelle toimi Etelä-Pohjanmaalla toteutettu Landemia-hanke kokemuksineen. Landemia oli maaseutu- ja kyläyhteisöihin kohdistunut kehittämishanke, jonka keskiössä oli kylien elinvoiman, osallisuuden ja paikallisen yhteistoiminnan vahvistaminen. Taustalla olivat erityisesti koronapandemian esiin nostamat haasteet: yksinäisyys, palvelujen etääntyminen ja tarve löytää uusia, kevyitä tapoja tukea arkea kylissä. Hankkeessa oli tehty kyläkummi-mallin monistettavuuden lisäämiseksi käsikirja, jota hyödynsimme.

Talkoovoimin kehittäminen -vahvuus ja haaste

Jämijärvi-Seuran hanke oli lähtökohdiltaan montaa kehittämishanketta erilaisempi, sillä siinä toimenpiteet tehtiin täysin talkoilla ilman palkallista hankevetäjää. Tämä oli selkeästi tavoitteelle/haaveelle haaste, vaikka samalla myös kokeilun vahvuus.

Vahvuus oli se, että toimijat tunsivat jo kenttänsä. Kunnassa oli melko uutena toimintamuotona saatu käyntiin noin kolme kertaa vuodessa kokoontuvat järjestöpalaverit, jossa viestiä oli helppo viedä eteenpäin. Viralliseksi kyläkummiksi lähteminen tuntui kuitenkin liian sitouttavalta eikä innostuneita ilmaantunut. Tähän olisi tarvittu enemmän henkilökohtaisia kontakteja, valmiiden materiaaleja laatimista Jämijärven palveluista ja säännöllistä maanittelua.

Eli valmisteluhanke täytyisi toteuttaa ensin. Mukaan tullaan paremmin, kun osallistuminen on helppoa ja vastuu vähäistä. Nyt tähän ei paukkuja seuran toimivilla vapaaehtoisilla muiden hankkeen toimenpiteiden ja normaalin toiminnan pyörittämisen ohella enää ollut. Ja kun toiminnan pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen niin ei oikein voikaan liikaa painostaakaan. Se tulee myös aina muistaa, kun toimii herkällä kentällä ja kilpailee ihmisten tärkeästä vapaa-ajasta.

Kun kyläkummius tuntuu liian isolta

Joten siksi huomattiin jo alkuun, että yhtä laajaa kyläkummitoimintaa kuin esimerkiksi Landemia-hankkeessa oli luotu, ei tällä resurssilla saada käyntiin. Kyläkummitoiminta nähtiin kotiseutuyhdistyksessä kuitenkin hyvin tärkeäksi ja rinnastettavaksi paikallisopastoimintaan.  Miten siis selättää ensimmäinen haaste?

Kehitettiin kyläkummimallista poimien pikkukummitoiminta. Eli mikä on pikkukummi? Mainostimme tätä ns. haastetta mm. seuraavasti: ” Pikkukummi ottaa Jämijärvi-Seuran Instagramin haltuun noin 3-4 päiväksi ja postaa tältä ajalta positiivisella otteella kotikuntamme arkea Instagram tarinoihin sekä tekee lopuksi yhden postauksen päivistään tilille. Pikkukummi voi olla vakituinen asukas, entinen jämijärveläinen, vapaa-ajan asukas tai vain fani, joka viettää aikaansa Jämijärvellä. Postauksia varten ei tarvitse järjestää mitään ihmeellistä (saa tietenkin niinkin tehdä) vaan tärkeintä on kuvata meidän arkea. Näyttää, kuinka ilahduttavaa on avata ylioppilasmuistamisia naapureilta, kokeilla uusia leivontareseptejä tai kannustaa lupiinien keräämiseen kyläteiden varsilta (kuva alla)”.

Kymmenen kummia saatiin houkuteltua sanoista tekoihin vuosina 2024-2025, mutta tässäkin huomattiin, että jos olisi jaksanut vielä enemmän painostaa ja maanitella, niin niitä olisi saatu enemmänkin. Itsestä tuntui, että annettu tehtävä nyt ei liian raskas olisi, mutta kynnys tässäkin mennä ideasta tekoihin vaan ei ollut niin helppo, vaikka osaa haasteeseen vastanneista myös avitettiin paljon aiheiden ja tekstien osalta. Ihanan positiivista tässä kokeilussa oli kuitenkin se, että puolet toteuttajista oli sellaisia, jotka eivät olleet mukana muuten Jämijärvi-Seuran toiminnassa. Uusia tekijöiden mukaan saaminen kun on yksi koko hankkeemme päätavoitteista. Kantavana lauseena ”jo yksinkin uusi tekijä on lottovoitto” tai ”joskus tarvitset vain yhden ihmisen”.

Moni paikallinen harrastustoiminta pääsi esille postauksissa.

Yhdistys on jo kyläkummi

Ja pikkukummi kokeilun avulla huomattiin, että itseasiassa vaikkei siitä missään virallisesti luekaan, Jämijärvi-Seuraa pidetään eräänlaisena linkkinä uuden asukkaan kotiutumiselle ja siltä kysellään jo paljon samoja asioita kuin kyläkummeiltakin. Olemme yhdistyksenä selkeästi jo kyläkummi. Ehkä siis laitamme meidät jatkossa esiin esimerkiksi kunnan sivuille. Jos se sitten vaikka houkuttelee jo jonkun uuden mukaan. Kuka tietää mikä toimii. Ei auta kuin kokeilla!

Kannattiko?

Landemia hankkeen oppaan alussa myös lohduttavasti sanotaan: ” Jokainen kyläkummi toimii itselleen sopivalla tavalla ja tekee toiminnasta oman näköistään. Tämän oppaan avulla kylätoiminnasta oman näköistään. Tämän oppaan avulla kyläkummi, kylä tai kunta voi koota itselleen sopivan kokonaisuuden.” Meillä kokeiltiin nyt sitten pikkukummiuutta. Toive olisi, että näitä omasta kylästään positiivisesti kertovia ihmisiä olisi hankkeen jälkeenkin, mutta niitä ei synny ilman että joku jaksaa siitä muistuttaa. Ja sekään ei varmasti riitä vaan pitää ihan pyytää! Jää siis nähtäväksi kuinka paljon Jämijärvi-Seuran aktiiveilla on tähän paukkuja tulevaisuudessa. Pienin askelin eteenpäin.

Kannattiko pikkukummikokeilu! Kannatti se. Nosti Jämijärvi-Seuran seuraajien määrää. Lisäsi viestejä varsinkin entisiltä jämijärviläisiltä, jotka meitä seuraavat. Ehkä siellä kytee pieni ajatus kotiseudulle palaamisesta? Toi paljon näkyvyyttä ja kiinnostavuutta normaaleihin toiminnan postauksiin verraten ja myös sosiaalisen media ulkopuolella. Oli oivallinen lisä kuntamarkkinointiin ja brändin rakentamiseen Jämijärvestä sujuvan arjen asuinpaikkana.

Kyläkummin ominaisuuksia oppaan mukaan (osa hyvin pitkälti myös pikkukummiominaisuuksia): Helposti lähestyttävä. Positiivinen, ystävällinen ja auttavainen asenne. Iloinen ja sopivan rempseä luonne. Tuntee kylän paikat, palvelut ja ihmiset sekä muuttomahdollisuudet. Kutsuu mukaan kylän toimintaan, on tukena ja turvana. Yhteystiedot helposti löydettävissä.

Miksi sinun kannattaisi kokeilla tätä omalla kotiseudullasi?

Kyläkummi- tai varsinkaan pikkukummitoiminta ei vaadi suuria rahallisia resursseja, raskaita rakenteita tai pitkiä sitoumuksia. Se vaatii ennen kaikkea luvan kokeilla ja rohkeuden pyytää mukaan. Se vaatii meitä, vapaaehtoisia oman kylästämme ylpeitä ihmisiä. Malli toimiikin siksi, että se nojaa paikallisten ihmisten arkeen, omiin tarinoihin ja tapaan elää – juuri siihen, mikä tekee jokaisesta kylästä ja kunnasta ainutlaatuisen.

Samalla se on matalan kynnyksen väylä uusille tekijöille tulla mukaan toimintaan, keino vahvistaa yhteisöllisyyttä ja yllättävän tehokas tapa tehdä kotiseutua näkyväksi positiivisella, aidolla tavalla. Kaikki eivät ryhdy kyläkummeiksi, mutta moni voi olla pikkukummi hetken. Ja joskus juuri se yksi ihminen riittää käynnistämään jotain pysyvämpää.

Elinvoimaa ei aina synnytetä suurilla hankkeilla – joskus se alkaa yhdestä pyynnöstä ja yhdestä kokeilusta. Ole rohkea ja osallistu!

Blogin artikkelikuva Miian kummipäivistä. Kuvakollaasit jäivät talteen Instagramiin ja Facebookkiin vaikka tarinat itsestään näkyivät vain 24 tunnin ajan.