Hei! Olen Konsta Saloniemi, kavereiden kesken Kosse. Olen 24-vuotias sokea nuori mies ja asustelen nykyisin Turussa, mutta olen lähtöisin Jämijärveltä. Opiskelen toista vuotta Humanistisessa ammattikoulussa yhteisöpedagogiikan järjestö ja nuorisopuolta, erikoistumisena järjestötyö. Tällä hetkellä suoritan toista työharjoitteluani Leader Pohjois-Satakunnassa.
Näkövamma minulla on ollut syntymästä asti, mutta aluksi olin heikkonäköinen ja näin suhteellisen hyvin. Peruskoulun alussa opiskelin suurennuksen avulla mustavalkokirjoitusta hyödyntäen lukutelevisiota ja lukukiveä, jotka suurensivat tekstiä. Kolmannesta luokasta eteenpäin näkö on huonontunut tasaiseen tahtiin ja yläasteen loppupuolella näköni oli jo lähes siinä pisteessä mitä se nyt on, eli pystyn erottamaan valon ja havaitsemaan esteitä joko niiden heijastuksen tai varjon avulla. Varsinaisesti en tunnista esteitä, mutta pystyn päättelemään hieman koosta, että mikä este voisi olla kyseessä. Kuitenkin esteiden pitää olla sellaisia, että niiden yläreuna on silmien tasalla tai mieluummin niiden yläpuolella.
Harjoittelussa minua pyydettiin kirjoittamaan tämä blogiteksti omista kokemuksistani solidaarisuushankkeissa toimimisesta näkövammaisena. Yksi esimerkki siitä, miten EU on tullut siis tutuksi arjessani.
Solidaarisuushanke
Olen ollut mukana kahdessa Näkövammaisten liiton kautta toimineessa Erasmus+ solidaarisuushankkeessa. Ensimmäinen hanke tehtiin vuonna 2022 ja se oli nimeltään Solidaarisesti lyhäri. Hankkeen tavoitteena oli suunnitella, käsikirjoittaa, kuvata ja editoida lyhytelokuva näkövammaisten nuorten kanssa.
Itse toimin yhtenä viidestä hakijasta ja sen lisäksi olin itse hankkeessa äänipuolen yhtenä työntekijänä oman kiinnostuksen äänien editointiin takia. Pidimme ensimmäisen käsikirjoitustapahtuman kesäkuun alkupuolella 2022 ja varsinainen kuvausviikonloppu oli marraskuun puolenvälin jälkeen samana vuonna. Hankkeen tuloksena saimme tehtyä lyhytelokuvan ”Kiusaamisen shakkimatti” ja se on kaikkien nähtävillä Näkövammaisten liiton youtube-kanavalla. Lyhytelokuvan kuvausympäristönä toimi Tuorlan majatalo Kaarinassa.
Tällä hetkellä syksyllä 2024 olen mukana toisessa hankkeessa hakijana ja tämän hankkeen nimenä toimii Urheilemaan solidaarisesti. Hankkeen tavoitteena on tutustuttaa näkövammaisia nuoria sellaisiin urheilulajeihin, jotka eivät normaalisti ole näkövammaislajeja tai harrastajia Suomessa ei ainakaan ole kovin montaa. Nyt syksyn aikana on ollut jo kolme yksittäisen lajin lajikokeilua, syyskuussa nuoret kävivät tutustumassa skeittaukseen, marraskuun alussa puolestaan käytiin testaamassa millaista on seinäkiipeily näkövammaisena ja marraskuun lopulla tutustuimme vapaaottelun alkeisiin näkövammaisten kesken. Alkuvuodesta 2025 on vielä shakkikokeilu ja näiden lisäksi järjestämme kaksi viikonlopputapahtumaa. Helmikuussa viikonlopputapahtuman teemana on talviurheilu ja toukokuun lopulla teemana on kesäurheilu.
Kuvassa skeittausta harjoitellaan avustajan kanssa. Artikkelin alkukuvassa valkoisen kepin kanssa.
Kokemuksia hankkeista
Nautin suuresti ensimmäisestä solidaarisuushankkeestani ja olen myös nauttinut tästä nyt käynnissä olevasta. Solidaarisuushankkeiden kautta olen saanut paljon oppia josta uskon olevan hyötyä tulevaisuudessakin. Olen oppinut ryhmätyöskentelystä ja kokoustamisesta, vaikkakin kokouksemme ovat hyvinkin rentoja ja niissä ei varsinaisesti ole puheenjohtajaa tai sihteeriä. Olen kuitenkin oppinut kokouksissa tekemään kompromisseja ja saanut lisäksi itsevarmuutta kertoa omia mielipiteitäni ja näkemyksiäni.
Hankkeiden kautta olen saanut myös paljon tietoa projektinhallinnasta ja miten hankkeiden tyylisiä asiapohjaisia hakemuksia pystyy kirjoittamaan mahdollisimman hyvin. Hankkeet ovat opettaneet minulle organisointia ja vastuunottoa erilaisista tehtävistä. Käynnissä olevassa ”Urheilemaan solidaarisesti” -hankkeessa esimerkiksi minun vastuullani oli vapaaottelukokeilun järjestäminen, siitä tiedottaminen ja yhteys- ja vastuuhenkilönä toimiminen. Solidaarisesti lyhäri-hankkeessa en ollut yksin vastuussa mistään, mutta olin osana ääniryhmää ja olin näin ollen ryhmän osana vastuussa äänten editoimisesta, vuorosanojen äänittämisen monitoroinnista ja muista ääniin liittyvistä asioista.
Koska ryhmän jäsenet ovat olleet minulle tuttuja jo useamman vuoden ajalta, on solidaarisuushankkeet olleet hyviä ja turvallisia tilanteita oppia uutta ja tehdä virheitä. Kukaan ei suhtaudu ehdotuksiin ”agressiivisen negatiivisesti”, vaan antavat hyvää ja rakentavaa kritiikkiä ja antavat hyvistä ideoista ja onnistumisista positiivista ja kannustavaa palautetta.
Näkövammaisuudestani ei ole ollut isompaa estettä solidaarisuushankkeiden tekemisessä. Näissä kahdessa hankkeessa hakijoilla on kaikilla ollut jonkinasteinen näkövamma, sillä ryhmät on kasattu Näkövammaisten liiton nuorisotoiminnan aktiivisista osallistujista.
Onko käytettävät kanavat saavutettavia?
EU:n laajuinen digitaalista saavutettavuutta koskeva lainsäädäntö hyväksyttiin vuonna 2016, ja se tuli täysimääräisesti voimaan kesäkuussa 2021. Direktiivissä säädetään julkisen hallinnon verkkopalveluiden saavuttavuudelle asetettavista minimitason vaatimuksista sekä saavutettavuuden toteutumisen valvonnasta. Saavutettavuusdirektiivin avulla pyritään parantamaan verkkopalveluita tekemällä niistä havaittavia, hallittavia, ymmärrettäviä ja toimintavarmoja. EU:n saavutettavuusdirektiivi koskee kaikkia julkisia verkkopalveluita. Valtion, kuntien, yliopistojen ja korkeakoulujen sekä julkisten tahojen omistamat liikelaitokset kuuluvat direktiivin piirteisiin.
Mutta toimiiko asiat jo hyvin käytännössä? Näkövammaisen näkökulmasta katsottuna hakemusten tekosivu ja youth portal ovat erittäin heikko saavutettavuuden osalta. Sekä ruudunlukua ja pistenäyttöä käyttäville sokeille, että suurennusta käyttäville heikkonäköisille sivusto on hyvin sekava.
Ruudunlukua ja pistenäyttöä käytettäessä on erittäin tärkeää, että painikkeet, linkit ja otsikkotasot ja muut sivuston elementit ovat selkeästi käytettävissä, sillä ruudunlukua käytettäessä ainoa tapa selata sivustoa on joko nuolilla tai pikanäppäimillä, jotka vievät tiettyihin elementteihin. Lisäksi pistenäytöt ovat nykyään vielä sellaisia, jotka näyttävät vain rivin kerrallaan, joten sekavia sivuja on niillä hankala lukea. Ainakaan oman kokemukseni mukaan sivustolla ei ole nimeämättömiä painikkeita, mikä on hyvä asia. Tästä huolimatta on kuitenkin joidenkin painikkeiden esimerkiksi kirjautumis-painikkeen löytäminen hankalaa.
Heikkonäköisten osalta puolestaan sivuston värimaailma on haasteellinen. Youth portalissa tausta on vaaleanpunainen, jossa on paljon harmaata, valkoista tai purppuraa tekstiä, jotka on vaikea erottaa. Hankesivuilla tämä on hieman parempi, mutta sielläkin on paljon vaaleansinistä ja valkoista, joten ne tekevät sivustosta hankalan lukea. Lisäksi ei välttämättä ole varma onko kirjautuneena, sillä sivun ylänurkassa näkyy jatkuvasti register or login. Vaaleansininen ja valkoinen ovat pääasiassa käytettynä painikkeissa. Sivun hankalin osa on se, että valikot ja sisältö on hajautettu vaakasuunnassa jopa kolmeen eri vierityspalkkiin. Tämä aiheuttaa sen, että selaimen oma zoomaus muuttuu hyödyttömäksi, kun osa sisällöstä katoaa näytöltä. Se jo helpottaisi, jos navigointipalkit ja suodatustoiminnot olisivat sivun yläreunassa.
Kuitenkaan nämä ongelmat eivät ole olleet ylitsepääsemättömiä ja kun on tehnyt ryhmätyönä ja joku ryhmästä on ollut pitkähermoisempi ja jaksanut nähdä vaivaa sivuston tutkimiseen, niin kaikki on saanut aina onnistumaan. Tällainen yhteistyö ja ryhmädynamiikka onkin tärkeää silloin, kun tehdään asioita näkövammaisten kesken ja joitain esteitä ilmenee.
Faktaruutu loppuun
3.12. vietetään vuosittain kansainvälistä vammaisten päivää. Näkövammaisuutta tarkasteltaessa Suomessa 70% henkilöistä käyttää silmälaseja, vaikka varsinaisten näkövammaisten osuus on 55 000. Kuulovammaisia arvioidaan olevan 800 000, joista noin 100 000 käyttää kuulokojetta tai sisäkorvaistutetta. Kaikki vammat eivät kuitenkaan näy päällepäin. Onneksi nykypäivänä moniin vammoihin löydetään myös apua niin kojeiden kuin lääkitysten avulla.
Euroopassa jokin vamma hankaloittaa noin 101 miljoonan ihmisen elämää ja siten keskimäärin joka kolmas eurooppalainen on vammainen. Vammaisuus aiheuttaa nykypäivänäkin korkeamman riskin syrjäytyä tai olla työttömänä. Myös vammoista johtuva erilainen syrjintä on hyvin yleistä. EU:n työstä tasa-arvon ja vammaisten oikeuksien eteen voit lukea lisää valiokuntien sivuilta (englanniksi).
