Hektiset pari päivää Länsi Puolassa Obornikin alueella Leader -ryhmän Kraina Trzech Rzekin vieraana ovat ohi. Lentokoneen odottelun lomassa on hyvä tuoreelta miettiä opintoretken helmiä. Missä Puolassa osattiin ja mistä me voimme ottaa oppia? Mitä parastaa käytäntöön?

Joka puolella nousee puheeksi energia ja kustannusten nousu

Opintomatkan teemana oli ”Älykkäät kylät”, joten matkan ohjelman vierailukohteissa jokaisessa meille esiteltiin ratkaisuja, kokeiluja tai mietinnässä olevia uusia keinoja mm. jonkun yhteisen asian parantamiseen tai yrityksen kannattavuuden (tai tällä hetkellä selviämisen) lisäämiseen. Kävimme paikallisessa mehu- ja virvoitusjuomavalmistajalla, joka oli juuri investoinut puoli vuotta sitten aurinkopaneeleihin tilallaan. Perheyrityksen nuorempi polvi oli ottanut tilan haltuun ja Puolan valtion/energiayhtiön porkkanaa hyödyntäen investoinnit aurinkopaneeleihin, joilla pystyttiin tuottamaan nyt koko tarvittava energia yritykseen. Investoinnin porkkana oli sellainen, että kun rakensi paneelit ja kytki ne yleiseen sähköverkkoon, sai tuottamastaan energiasta käyttää itse 80%, loput meni myyntiin. Jos nyt tekisi investoinnit on prosentti enää 50%. Nykyisellä käytöllään ja kapasiteetillaan tila sai myytyä puolet tuottamastaan sähköenergiasta.

Investointia suunnitellessa oli sen takaisinmaksuaika laskettu viiteen vuoteen. Nykyisten hintojen valossa näyttää siltä, että paneelit ovat maksaneet itsensä takaisin kahdessa vuodessa. Käyttöiän arvellaan kuitenkin olevat hyvin huollettuna vuosikymmeniä. Moni kyseisen yrityksen muistakin investoinneista oli nyt sellaisia, joiden avulla energiakriisin aiheuttamista kustannuspaineista voidaan selvitä. Tästä yrittäjä yllättäen kiitti koronaa.

Miksi? Korona pakotti hänen pysähtymään ja ajattelemaan mitä tehdään. Päivitettiin liiketoimintasuunnitelmat, laskettiin tuottavuudet kuntoon, tarkistettiin tuotantolinjan pullonkaulat ja reagoitiin niihin. Tuotteiden kate saatiin hiottua sellaiselle tasolle, että se kestää vielä hetken tuotteiden pakkausmateriaalin lasipullojen hinnannousua. Kuluttajalle kolminkertaistanutta pullon hintaa ei voi suoraan osoittaa. Tuote ei menisi enää kaupaksi. Kuitenkin seuraavaksi ongelmaksi voi nousta meidänkin alueella todettu pullojen saatavuus. Tehtaat eivät niitä Saksassa tällä hetkellä kustannustehokkaasti pysty valmistamaan tai raaka-ainetta ei ole edes saatavilla. https://www.rembowscy.pl/

Yrittäjä esittelee juomatehtaan pakkauslinjastoa

Ravintola metsän keskellä Leśny Zakątek 

Samaa koronan tuomaa ”ajattelupakkoa” oli onnistuneesti saatu hyödynnettyä toisessakin vierailemassamme yrityksessä. Vaate- ja rakennusliikettä pitänyt pariskunta oli pitkään tehnyt vain töitä. Korona pysäytti bisneksen ja yrityksen valmistamat kontit jäivät mm. asiakkailta lunastamatta. Miten hyödyntää ne? Pariskunta rakensi nopealla tahdilla asuintalonsa metsäalueelle ravintolan, juhlatilan ja erilaisia majoitustiloja. Somen (varsinkin Instagramin) avulla pienin rahallisiin panoksin tämän persoonallisen paikan mainostaminen saatiin käyntiin nopeasti. Erikoisuus puree kuluttajaan, kun tarjonta on laadukasta ja hyvällä maulla höystettyä totesi paikan emäntä.

Joskus jo yksi ihminen riittää

Yhdistysten ja erilaisten julkisten toimijoiden toteuttamia hankkeita oli ohjelmassa lukuisia. Leader -tuella on Puolassa rakennettu myös valokuitua, toteutettu uusiutuvan energian kokeiluprojekteja, kunnostettu lukuisia historiallisia rakennuksia uusiokäyttöön, tuettu yhdistystoiminnan kehittämistä jne. Kaikista voisi kirjoittaa pitkät jutut, mutta nostetaan tähän muutamat päähuomiot.

Kuten otsikkokin jo sanoo: joskus jo yksi ihminen riittää. Pienikin paikka voi olla visionäärinen ja aidosti vetovoimainen. Meille esitellyssä kylässä asukkaita oli noin 700. Kylälle oli laadittu meilläkin 2000-luvun alussa trendinä ollut kyläsuunnitelma. Mikä kylästä tekee sitten onnistuneen? Kyläsuunnitelma oli laitettu käytäntöön ja nyt kun sitä päivitettiin, suunnitelmassa mainitut asiat oli tehty!

Kyseisen kylän ehdoton voimavara oli vetovoimainen pormestari. Hän on syntynyt kylässä ja muuttanut sinne reilut kymmenen vuotta sitten takaisin opintojensa jälkeen. Vierailualueemme kylissä valitaan aina viideksi vuodeksi oma pormestari. Kunta järjestää vaalit ja kyläläiset äänestävät. Vähän siis kuin valtuutettu, mutta ilman mitään puoluetta ja vain pienellä korvauksella (150 € vuosi). Tämä pormestari on kuitenkin kylän operatiivisen toiminnan moottori. Hän johtaa, inspiroi muita ja itse osallistuu aktiivisesti toimintaan. Kuuntelee ehdotuksia, vie niitä eteenpäin ja käyttää osallistavan budjetin menetelmiä (vaikkei sitä budjettia edes ole silloin kun ideoita vasta kysytään). Viestintä tekemisistä on aika positiivisen kautta.

Pormestari pitää esitystä kylästään meille. Myöhemmin tekstissä mainitut kylän ”Maaseutunaiset” olivat kattaneet upean herkkutarjoilun meille. Kaikki itse leivottua.

No mitä kylässä oli mm. kymmenen vuoden aikana saatu aikaan?  Kylätalo, kylätalon kalustus, kyläkirjasto, leikkipuisto, lentopallokenttä, jalkapallokenttä, huimamäärä tapahtumia, koulutuksia, kursseja, koirat eivät juokse enää vapaana, tapahtumakatos, kaduille nimet ja tienviitat, kierrätyspiste, katujen siistiminen (vielä kaikissa kylissä ei olla samalla tasolla), Ukrainalaisten vastaanotto ja avustuskeräys, kaavoituksen muutos yms. Huimaako jo? Tutustu kylään täältä!

No mitä tehdään nyt? Rakenteilla oli yhteisöpuutarha ja sadevesien talteenottojärjestelmä, joka muisttit jälleen meitä siitä kuinka upeaa on asua Pohjois-Satakunnassa runsaiden ja raikkaiden pohjavesien alueella. Kylässä kärsitään kuivan kesän jälkeen (ja jo sitä ennen) kuivuudesta ja juomaveden riittävyydestä. Siksi on luotava järjestelmä, johon kerätä kaikki pisarat talteen taivaalta satavista vesistä. Sama vesiongelma tuli puheeksi parissa muussakin alueen kohteessa. Uutta kyläsuunnitelmaa ei meille vielä esitelty, mutta samalla lailla siellä meille sanottiin kun moni aktiivinen toimija kotiseudullakin: ”No jos tää vuosi nyt puristetaan niin ens vuosi huilataan”. Ja lausetta toistetaan vuodesta toiseen.

The Circle of Rural Housewives, Maaseudun naistenverkosto, johon miehetkin ovat tervetulleita jäseniksi

Vierailun aikana tapasimme montakin eri paikallista Martta -yhdistystä. Yksi ryhmä oli entisöinyt kylänsä käytöstä poistetun kirkon kokoontumispaikaksi. Kirkossa voitiin siis esitellä historiaa ja pitää edelleen jumalanpalveluksia, mutta myös monenlaisia kerhoja ja tapahtumia. Puolan valtion taholta naisyhdistyksien syntyä on tuettu porkkanan avulla. Uusi yhdistys saa 5000 Puolan zlotya toiminnan aloittamiseen. Lisäksi tarjolla on paljon tukea mm. Leader -ryhmän kautta erilaisten avustusten hakemiseen. Näistä kylien verkostoista onkin tullut yksi aktiivisimmista hankkeiden toteuttajista.

Ja kirjo hankkeille on laaja. Seinämaalauksia ympäri kylää historian kertomiseen, aistipuutarhaa, opetuspuutarhaa, kukkapeltoja, kursseja, koulutuksia, kokoontumistiloja, lasten ja nuorten toimintaa, luontopolkuja. Mitä tahansa nyt naiset voivatkaan keksiä! Kylät tekevät myös aktiivisesti yhteistyötä, jolloin vastuun kasaantumista voidaan jakaa. Silti heilläkin oli samat koronaväsymyksen tuomat ongelmat kuin meilläkin. Ihmisten innostaminen ja toiminnan uudelleenkäynnistäminen vaatii lisäponnistuksia. Myös peruminen on aiempaa helpompaa vielä ihan viime metreillä. ”Tähän kun joku meille hyvän keinon keksisi, mutta sitä ennen yritetään monella tapaa” naiset totesivat.

Muraalipolun esimerkki koulun seinästä. Paavi Johannes Paavali II oli syntyisin Puolasta, joka edelleen on hyvin katolinen maa. Omaan silmään näytti vähän siltä kuin taiteilijalta olisi loppunut tila kesken jalkojen maalaamisen?

Kaupunkipyörien käyttö kannustaa liikkumaan ja tuo rahallistakin hyötyä käyttäjälle

Pyöräily on myös pop Puolassa. Ilmiöön olikin monta eri kuntaa tarttunut. Yhdessä oli rakennettu pyöräilyreittejä avoimien pyöränhuoltoreittien ja taukopaikkojen kera. Toisessa taas panostettu kaupunkipyöriin. Kaupunkipyörät ovatkin osoittautuneet suosituiksi kulkuvälineiksi ja niitä oli hankinnassa lisää. Vielä ei hankita sähköpyöriä, sillä järjestelmä ei ole niin tehokas, että varkaudet voitaisiin estää. Tavalliset pyörät kuitenkin saa olla rauhassa.

Kaupunki oli toteuttanut älykkäänä ratkaisuna pyörän lainaamiseen oman sovelluksen. Vastaavia on meilläkin kaupungeissa, mutta Puolassa pyörän käyttö oli ilmaista. Ainoa maksu meni silloin kun rekisteröityi palvelun käyttäjäksi ensi kertaa. Tunnistautuminen rekisteröinnin yhteydessä oli vahva, joten käyttäjästä voitiin olla varmoja. Mikä myös oli hyvää kaupungin sovelluksessa, että se sisälsi myös muita palveluita. Eli sovelluksen kautta sai hankittua mm. uimahallilipun tai kuntosalikortin. Ja se antoi bonuksia käyttäjälle! Mitä enemmän käytit kaupunkipyöriä ja muitakin palveluita, sait virtuaalirahaa bonuksena aktiivisuudestasi sovellukseen ja pysyit sitä käyttämään sitten maksullisiin palveluihin. Tulevaisuudessa haaveiltiin jonkin aktiivisuussovelluksen yhdistämisestä samaan bonusohjelmaan.

Lopuksi

Tässäkin pintaraapaisusta tuli nyt melko pitkä ja tosiaan monta tarinaa jäi vielä avaamatta Puolan möykkyisten kyläteiden varsilta. Espanjalainen pormestari totesikin pilke silmäkulmassa parin isomman pompun jälkeen, että teiden kunnosta heillä palautetta antavan tulisi ensi ajella hieman Puolassa 😊.  Seuraava opintomatka on jo marraskuussa ja kohteena onkin tällä kertaa juuri Espanja ja sieltä tarkemmin Baskimaa. Kiinnostaisiko lähteä mukaan? Ole yhteyksissä Kristaan! Viimeksi matkablogini kuvassa oli kaksi aasia. Nyt kaksi lehmää. Ne olivat niin söpöjä ja sosiaalisia otuksia yhdellä maatilamatkailutilalla. Tärkeitä maaseudun kehittäjiä hekin siis!

Puolan terveisin,
hankeneuvoja Leena