Irlannille poikkeuksellisen aurinkoinen sää helli opintoretkeämme Wicklown kreivikuntaan 22.3.-25.3.2022. Opintomatka oli osa kansainvälistä ”Smart Villages” -hanketta, jossa on mukana toimijoita Leader Pohjois-Satakunnan alueen ja Irlannin Wicklown lisäksi Puolasta ja Espanjan Baskimaalta.
”Smart Villages” suomennetaan ”Älykkäät kylät” -konseptiksi. Älykkäisiin kyliin halutaan panostaa nyt Euroopan Unionissa uudella ohjelmakaudella vastapainoksi Smart Cities-ilmiölle. Älykkyys on laaja käsite, joka pähkinänkuoressa tarkoittaa esimerkiksi kykyä oppia uutta ja soveltaa oppimaansa ongelmien ratkaisuun. Tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka parantavat kotiseutua laajasti eri kestävän kehityksen näkökulmat huomioiden.
Mitä kansainvälinen hanke tarkoittaa?
Kansainvälisessä hankkeessa jokaisella maalla on oma kotimainen hankkeensa, jossa tehdään toimenpiteitä paikallisesti neljän eri teeman ympäriltä omien painopisteiden mukaisesti. Opintomatkoilla alueet sitten esittelevät oman hankkeensa lisäksi teemojen mukaisia parhaiden käytäntöjen kohteitaan, onnistuneita ratkaisumallejaan sekä käynnissä olevia muita kokeiluita. Tässä blogikirjoituksessa nostan pintaraapaisun verran esiin Irlannin opintomatkan hyvistä huomioista. Älykkäistä ratkaisuista, mistä voimme ottaa oppia omiin ideoihimme.
Opintomatkan anteja: Kierrätyksen kehittäminen vapaaehtoistoiminnalla
Auringonpaisteessa välkkyvät keväisen vihreät nummet ja vuoristoalueet korostivat opintoretken yhtä tematiikkaa, vihreitä arvoja ja sen alateemoja kiertotalouden, uusiutuvan energian sekä jätteiden vähentämisen näkökulmasta. Tinahelyn yhdistysomisteisessa taide- ja kulttuuritalossa meille esiteltiin kylän kierrätysratkaisuja. Kylällä tarkoitetaan Irlannin yhteydessä meille jo tyypillistä kokonaista kuntaa, sillä vaikka pinta-alat olisivat pienempiä, asuu alueella ihmisiä saman verran kuin meidän jo pienemmissä kunnissa. Siksi meillä yksi kunta voidaan ajatella eurooppalaisen konseptin mukaiseksi kyläksi.
Esimerkissä osoittautui, kuinka Irlanti Euroopan vihreänä keitaana on meitä suomalaisia vielä jäljessä kierrätyksen järjestämisessä. Vielä pari vuotta sitten n.1600 asukkaan kylän paperit, pahvit, pullot, muovit yms. tuli viedä kahden viikon välein saapuvalle rekalle, jos ne halusi kierrättää erillään sekajätteestä. Rekalla ei ollut edes mitään säännöllistä saapumisaikaa vaan se saattoi tulla vaikka keskellä päivää, kun väki oli vielä töissään. Lisäksi pysähdys oli vain kahden tunnin mittainen.
Omaan korvaan kuulostaa aika hankalalta. Omassa pienessä taloudessa pelkästään muovijätettä syntyy iso pussillinen viikossa vaikka jo kiinnittääkin huomiota pakkausmateriaaleihin. Irlannissa paikallinen yhdistys päätti tarttua toimeen ja perusti oman kierrätysvastaanoton. Kunta on mukana niin, että maksaa tukea yhdistykselle saman summan, mitä maksoi rekkapalvelusta aiemmin.
Kierrätyspiste on monin tavoin samanlainen kuin meillä Suomessakin monien markettien pihamaalla. Mikä kuitenkin pisti positiivisesti heti silmään, oli paikan siisteys. Ei roskan roskaa missään ja kierrätyspönttöjen sisällöt vain sitä mitä sinne pitääkin laittaa. Tämä on vältetty sillä, että alue ei ole auki 24/7 vaan se on aidattu ja aukioloaikoina siellä työskentelee aina vähintään yksi henkilö, joka tarkastaa tuomisesi aina ennen kuin saat ne lajitella. Mikäli siis tuot sopimatonta tavaraa, saat viedä sen takaisin kotiisi. Myöskään tuulet tai linnut eivät pääse säiliöitä ”pemottamaan” kun niiden täyttymistä valvotaan. Yhdistys luetaan sosiaaliseksi yritykseksi ja se pystyy työllistämään tukien avulla pitkäaikaistyöttömiä pisteen hoitajina. Olisikohan mahdollista muuttaa meilläkin osaa kierrätyspisteistä tähän suuntaan? Antaisiko tämä kilpailuetua kuntien markkinointiin?
Opintomatkan anteja: historia, matkailu ja kylät yhteistyössä
Irlantilaisten ”Smart Villages” -hankkeessa suurin painopiste oli sosiaalisilla innovaatioilla eli yhdistystoiminnan kehittämisellä, kylämatkailu ja turismin kehittämisellä sekä koronan tuomilla digiajan opeilla. Historiaa maalla on runsaasti ja sitä valjastetaan laajasti matkailun hyödyntämiseen. Alueella on aikanaan ollut mahtitila Coolattin House, jonka isäntä suurten nälänhätävuosien aikana maksoi tilan alaisiaan Kanadaan, jotteivat he olisi kuolleet nälkään.
Kunnissa mietitään useasti markkinoinnin kohderyhmää asukashankinnan kannalta. Kuka on se potentiaalisin muuttaja maaseudulle? Millä herättää mielenkiinto juuri meille sadoista muista ”kaunis luonto” paikoista?
Irlannissa tehneet tämän saman huomion, että maaseutualueelle on helpompi houkutella joku, jolla on sinne jonkinlainen side etukäteen. Kotiseutuyhdistyksen hankkeessa on kartoitettu Coolattin Housen (linkki vie Youtube videoon) Kanadaan muuttaneiden jälkeläisiä. Heitä on tähän mennessä löydetty 15 000 ja viestit sekä tervetuloatoivotuksia on lähtenyt laajalti. Korona katkaisi hyvin alkaneen matkailun näiden yhteyksien kautta. Mikä olisi meidän vastaava? Merikarvialla jo tehtiin vastaava hanke ”Sukujen silta”, jossa etsittiin Amerikkaan lähteneiden sukuja. Mutta lisää mahtuisi uudella ohjelmakaudella. Tyhjillään jo hetken seisseen Coolattin Housen oli juuri ostanut seitsemän kaveruksen porukka, jonka suunnitelmat jatkokäytölle olivat vielä avoinna. Upeassa talossa kuitenkin jatkossa pääsee tilauksesta varmuudella vierailemaan.
Kuvassa Coolattin Housen kirjasto. Kirjahyllyssä oli oikea salaovi! Ja alakerrassa Downton Abbey kaltainen palvelijoiden soittokellojärjestelmä.
Opintomatkan anteja: pientuottajien verkosto toistensa markkinoitsijoina
Irlanti on tunnettu viskistään. Paikallinen panimo on rakentanut systemaattisesti tislaamoaan vierailukohteeksi Powerscourtin puutarhojen alueelle. Alueella on monipuolinen infra matkailijalle, mutta tislaamon aloitteesta alkanut pientuottajien verkosto, ”Wicklow Naturally” (linkki vie verkoston kotisivuille), tukee toimintaa.
Meillä esitelty viskimaistelu antoi vasta pintaraapaisun, miten tislaamo hyödyntää lähiruokaa omassa konseptissaan. Korona aikana mm. viskimaistelun sai tilata kotiin ja sitten ilta pidettiin Zoomin välityksellä. Paketteja on eri suuruisia pienistä maisteluista kolmen ruoka-lajin illallisiin ja kaikki on tarinallistettu yhteen. Konsepti sai heti suuren suosion eikä tilaukset ole vähentyneet vieläkään. Osin vain voidaan jo pitää livenä.
Viime viikonloppuna Merikarvialla järjestetyssä Terve Ruoka-messuilla huomasi kuinka meillä oli jo vastaavaa alulla. Esimerkiksi Kankaanpään Venesjärvellä toimivan viinitila Meggalan tapaslautasen tuotteet viinimaistelun ohessa olivat muiden kotimaisten pientuottajien valmistamia. Tulevaisuudessa toivon, että ainakin Lauhanvuori-Hämeenkangas Geoparkin GEOfood-konseptia meillä tehdään tunnetuksi yhä vahvemmassa yhteistyössä.
Opintomatkan anteja: Hubi kerää omaa yhteisöään arvojensa ympärille
Pohjois-Satakunnassa on tottunut jo hyviin verkkoyhteyksiin. Valokuituverkko on laajalla alueella ja mobiiliverkollakaan ei juuri katvealueita ole. Irlannissa sen sijaan oli monia paikkoja ”ihan ihmisten ilmoilla”, missä mobiiliyhteys takkusi. Valokuituakaan ei ole laajasti maaseudun varsinkin vuoristoisimmissa alueissa. Kallista se onkin rakentaa sellaiseen maastoon.
Irlantilaisilla oli käynnissä projekti, jossa yhtenä tavoitteena oli perustaa koko maahan 400 hubia seuraavan kahden vuoden aikana. Hubeille on valokuidun takia ehkä meitä isompi tarve, juurikin tuon valokuidun kotiin saatavuuden vuoksi. Tällä hetkellä niitä on maassa n.200. Vierailimme Jackmill HUB 13 nimisessä paikassa, jossa ekologisuus, kierrätys ja yhteisöllisyys olivat alussa olevan toiminnan kulmakiviä. Hubi toimi yrityspohjalta.
Tiloissa painopiste oli luovien työntekijöiden houkutteleminen omaan yhteisöön. Tavallisten päivä tai kuukausi pöytäpaikkojen lisäksi oli tulossa erilaisia työpajatiloja lyhytaikaiseen vuokraukseen. Hubi toimi vanhalla maatilalla käytöstä poistetussa navetassa, joka oli pääsoin remontoitu käyttöön kaikkea vanhaa hyödyntäen. Ihan en ole varma, miten joihinkin ratkaisuihin meidän rakennusviranomaiset suhtautuisivat, mutta persoonallisen näköinen sekä kodinomainen tila oli saatu aikaiseksi. Hubin lisäksi alueella oli yhteisöpuutarha, jossa harjoitettiin palstaviljelyä. Moni hubista työtilan vuokrannut oli vuokrannut myös oman palstan. Lounaaksi tuoretta evästä omasta maasta. Tämän blogin artikkelikuvana esiintyvät herttaiset aasit olivat puutarhan ”vahtikoiria”. Ja siinä hommassa kutsumattomalle vieraalle kuten ketulle eivät kuulemma ole yhtään herttaisia!
Toinen hyvä esimerkki kierrätysmateriaalien käytöstä ja vanhojen tuotantorakennusten uusiokäytöstä oli Tinahely Farm Shop (linkki vie yrityksen kotisivuille), joka oli kuin paikallinen Koivuniemen Herra. Mitään ei purettu tai jos purettiin niin se pyrittiin käyttämään uudelleen jossain muussa muodossa. Paikka oli hyvä esimerkki siitä, miten luoda persoonallinen käyntikohde. Toimintaa tuki myös kahvila-ravintola, omat matkamuistotuotteet ja antiikkiliike.
Mitä muuta irlantilaisia oli suunnitelmissa?
Irlantilaisilla on talkoohenkeä ja historiaa mistä ammentaa tarinoita kohteidensa ympärille. Luontomatkailuun panostaminen on laajaa ja sen ansiosta jokaisesta kylästä löytyy tänä päivänäkin vielä ruokapaikka, aito ”irkkupubi”. Pyörämatkailun kehittäminen on siellä myös tapetilla, mutta itse kovana pyöräilijänä en tiedä lähtisinkö kuinka luottavaisesti heidän teilleen. Tiet ovat välistä liian kapeita jo kahdelle autollekin. Myös ojat puuttuvat ja heti tien vieressä kasvaa tiheää piikkiaitaa lampaiden karkaamista estämässä. Siihen ei olisi kiva pyörällään joutua. Eli ainakin infraa Irlannissa on pakko kehittää paljon enemmän kuin meillä, jotta pyörämatkailu olisi turvallista ja mielekästä.
Lähde mukaan opintomatkoille!
Europe Direct toimistomme osallistuu alueen koulujen kanssa vuosittain joulukoristevaihtoon. Tapasin Jämijärvellä Tykköön koulun oppilaita, jotka kertoivat tässä kuinka innoissaan he ovat paketeista ja Euroopan muiden maiden koululaisten joulutervehdyksistä. Unkarin paketissa oli ollut myös oppilaiden ryhmäkuva, johon yksi suomalainen oppilas totesi: ”Nehän on ihan tavallisia lapsia”.
Niinhän me Euroopassa olemme, tavallisia ihmisiä, joilla kaikilla on samoja haasteita kotiseutunsa kehittämisessä. Painopisteet vain vaihtelevat. Tämän pointin vierailumme vain jälleen vahvisti. Toisissa me olemme edelläkävijöitä, toisessa joku toinen osaa homman jo paremmin. Koronavuodet kotona olivat huomiota jo hieman sumentaneet. Siksi onkin tärkeää käydä välillä muualla nähdäkseen mikä meillä toimii jo erinomaisesti ja missä voimme vielä parantaa. Vierailut antavat uutta intoa omaan tekemiseen.
Seuraava opintomatka tehdään syyskuussa 2022 Puolan Obornikin alueelle. Opintomatkan koko päivän kestävinä ohjelmineen ei ole lomailua, mutta sitäkin innostavampaa. Seuraa siis tiedotustamme ja lähde mukaan! Saat varmasti ideoita oman kotiseutusi kehittämiseksi sekä ennen kaikkea vahvistusta sille, miksi teemme vapaaehtoistyötä yhteisen hyvän eteen ja miksi se on niin tärkeää maaseutualueille.
Irlantiterveisin,
hankeneuvoja Leena
