Honkajoen lukion opiskelijoiden matka suuntautui Länsi-Ranskassa sijaitsevaan Brestiin ja erityisesti sen läheisyydessä olevaan Armorique-geoparkiin. Matka oli osa Honkajoen lukion tarjoamia ympäristökasvatusopintoja, ja se toteutettiin osana Lauhanvuori-Hämeenkangas UNESCO Global Geoparkin GEOedu-hanketta.

Ranskan ohutturpeiset suot vs. Pohjois-Satakunnan keidassuot

Ranskaa ei ehkä mielletä kovin soiseksi maaksi, eikä se sitä toki olekaan – varsinkaan kun vertailukohtana on maailman soisin maa Suomi. Tästä huolimatta opintomatkamme yksi pääteema oli juurikin paikalliset suoympäristöt ja turvemaat sekä niiden käyttömuodot ja ennallistaminen.

Ensimmäisen vierailupäivän kohteet tarjosivatkin heti maistiaiset paikallisista suoympäristöistä, jotka poikkesivat monelta osin pohjoissatakuntalaisista:

• Alueet olivat pienialaisia ja usein hyvin kaltevilla pinnoilla.
• Turvekerroksen paksuus oli yleensä vain joitain kymmeniä senttejä, kun kotipuolessa se mitataan metreinä.

Alueen soita on hyödynnetty turvetuotannossa pääosin 1800-luvulla ja ainoastaan pienimuotoisesti sekä paikallisesti, eli kyseessä ei ole ollut mikään keskitetty energiantuotanto. Uudemmat ihmisen toimet ovat liittyneet soiden ojittamiseen ja sitä kautta maanviljelystuotantoon saattamiseen.

Täten ennallistamistoimet, joita alueella on tehty viime vuosina, ovat olleet varsin yksinkertaisia ja pienimuotoisia: vanhat ojat on tukittu ja täten luonnollista kosteutta pyritty lisäämään. Ojien tukkiminen on toiminut tehokkaasti, ja suokasvillisuuttakin on jo palautunut alueelle. Vierailimme myös luonnontilaisemmilla suoalueilla, jotka kuitenkin olivat hyvin pienimuotoisia ja ohutturpeisia. Tältä osin Pohjois-Satakunnan keidassuot ovat hyvin erilaisia kuin Armorique-alueen suot. Paikallisille soille paremmin sopiva nimitys onkin nummi, kuin suo.

Hobittien mailla ja Atlantin rannoilla

Soiden lisäksi pääsimme tutustumaan muihin alueen luontokohteisiin. Vierailimme säännöstelyn piirissä olleen jokiuoman kivikoissa, joka oli varsin suosittu kohde niin paikallisten kuin meidänkin toimestamme. Itse jokikin virtaa alueella edelleen, mutta sitä emme juurikaan nähneet, vaikka sen päällä kävelimme. Voimakkaat vesivirrat olivat muokanneet aluetta niin, että kaikki irtain aines oli huuhtoutunut pois. Jäljelle oli jäänyt vain suuria kivenlohkareita rehevän tammimetsikön sisälle – olimme siis kuin hobittien ja menninkäisten mailla!

Koska Armorique-geopark rajautuu lännessä Atlanttiin ja tukikohtamme Brest on tärkeä satamakaupunki vuosisatojen ajalta, kuului ohjelmaamme luonnollisesti myös rannikkoalueen luontoon tutustuminen. Ensimmäinen vierailu tehtiin laskuveden aikaan, jolloin tutkimme ranta-alueelta paljastunutta eliöstöä, kuten simpukoita ja rapuja. Kampasimpukoita ja ostereita näkyi rannoilla niin paljon, että nälkä meinasi yllättää! Toinen visiittimme meren rantaan oli paikallisen luontopolun kiertäminen, jonka varrelle osui pieniä kyliä, linnoitus ja mahtavia maisemia.

Pariisin kautta kotiin

Opiskelijoita kannusti aktiivisesti tutustumaan vierailukohteisiin varsin kesäinen sää, uudenlainen kulttuuri ja kohteiden vaihtelevuus. Ja se Eiffel-tornikin nähtiin, kun viimeinen yö ennen paluuta vietettiin Pariisissa!